torstai 23. tammikuuta 2014


Entäs se ECVET?

Tänään olimme jälleen koulun kampaamon tiloissa. Aamupäivällä aiheena olivat painetut laineet ja sormikiharat 1920 – luvun tyyliin. Iltapäivällä koulun parturi-kampaamoon tuli asiakkaita ja opiskelijat tekivät hiustenleikkauksia, värjäyksiä ja hoitokäsittelyjä. Osa opiskelijoista harjoitteli myös permanentin puolauksia harjoituspäähän. Tämä on hyvin paljon samanlaista kuin meidän omassa asiakaspalvelutyössä. 

Opettajat ovat myös yhtä kiireisiä täällä Englannissa, kuin meillä Suomessa. Seurasin oppituntia ja kyselin opiskelijoilta joitakin asioita opinnoista ja kun opettajalla oli aikaa, menin juttelemaan hänen kanssaan. Koetin päästä paremmin perille tämän maan hiusalan tutkinnon rakenteesta ja tavoitteista sekä ammattitaitovaatimuksista.

Puhuin kv-koordinaattori Aliyalle jo aikaisemmin siitä, että haluan kysyä hiusalan opettajilta heidän ECVET – tilanteesta. Aliya sanoi minulle suoraan, että älä kysy, sillä vastaus on joka tapauksessa: ”ECVET what?”
Koulutuksen järjestäjän taholta ECVET -työtä ei siis ole vielä aloitettu täällä lainkaan. 

- Suomessa tämä asia on varmasti jo hyvin pitkällä, Aliya vääntää leveällä amerikanenglannillaan ja hymyilee iloisesti päälle. Suomen koulutusjärjestelmällä on hyvä maine maailmalla.

Keskustelemme koordinaattorin kanssa vielä tulevista mahdollisista yhteistyökuvioista. Täällä on nyt menossa yksi opiskelijaliikkuvuushanke ja tavoitteena on hakea myös hanketta henkilöstön liikkuvuutta ajatellen. Nähtäväksi jää tapaammeko vielä joskus, toivottavasti. Ehkä minäkin saan toimia joskus emäntänä näille opettajille tai opiskelijoille ja toivottaa heidät tervetulleiksi Iisalmeen ja Ylä-Savon ammattiopistoon. 

Katselen opiskelijani työskentelyä paikallisten opiskelijoiden joukossa. Hän pärjää hyvin englannillaan ja kädentaidoillaan. Henkilökunta sekä opiskelijat ovat ystävällisiä, kaikki on hyvin. Poistun luokasta levollisin mielin. Tunnen pientä haikeutta jättäessäni tämän paikan, mutta toisaalta nyt on hyvä palata kotiin. Minua ei enää tarvita täällä.


                                          Kuvassa Doncaster College aula

Kiitos työpaikalleni Ylä-Savon koulutuskuntayhtymälle, rehtorille sekä esimiehilleni, jotka kannustitte minua lähtemään tälle matkalle. Kiitos myös hiustiimin Miralle ja Birgitalle, jotka teitte työni siellä kotosalla sillä aikaa kun minä reissusin maailmalla. 

Erityiskiitos kv-koordinaattori Raijalle, joka vuodesta toiseen hoitaa kansainvälisiä hankkeita oppilaitoksessamme ja saa meitä ysao:laisia liikkumaan eripuolille maailmaa. Matkaan on saatu apurahaa Euroopan Unionionista, joka rahoittaa Leonardo da Vinci ohjelman kautta asiantuntijaliikkuvuutta. 
Tämä reissu oli hieno kokemus, jollaista ei voi tehdä tavallisena turistina liikkuessaan.

Home, sweet home I am coming back!

ps. Opiskelijani matka jatkuu edelleen. Voit seurata hänen blogiaan osoitteessa http://kimmodoncasterissa.blogspot.com


tiistai 21. tammikuuta 2014

Seuraava koulupäivä

Tänään olimme opiskelijani kanssa työluokan puolella. Seurassamme oli nyt eri luokka, mutta nämä opiskelijat opiskelivat myös tasolla 1. He olivat aloittaneet opintonsa viime elokuussa. Osalla opiskelijoista oli asiakkaita ja osa teki hiusten hoitokäsittelyharjoituksia toisilleen. Jotkut opiskelijat tekivät kampausharjoituksia harjoituspäihin.

Kimmo kokeili kiharointilaitetta. Tämä laite on mielenkiintoinen siksi, että tässä ei toisaalta tarvitse osata rullata, mutta toisaalta pitää tietenkin osata suunnitella, muotoilla ja viimeistellä kampaus.




video

video kiharointilaliteen käytöstä


Do you like my new hair style?



Illan tullen menin syömään yliopistokampuksen hotellissa sijaitsevaan ravintolaan. Paikka on viihtyisä pienehkö ruokapaikka ihan asuintaloni vieressä.

Where would you like to have a seat, My Lady? What would you like to drink, My Lady?

Kysyi tarjoilija minulta, kun astuin sisään ravintolaan. Hmm… mielenkiintoista, jotenkin tunnen olevani ”My Lady” täällä Englannissa, kotona pelkkä Marja. Onko kysymys siis puhuttelutavan kulttuurierosta, vai johtuuko kaikki vaan uudesta kampauksestani?





Welcome to Doncaster College

High Melton yliopistokampaukselta, jossa asun, menee päivittäin useita busseja ammatilliseen oppilaitokseen Doncaster Collegeen. Tänä maanantaina sain istua opiskelijani Kimmon ja  kv-koordinaattori Aliya Sorgen kanssa yhdessä niistä busseista. Bussikyyti on maksuton opiskelijoille.  Aliya vei meidät Doncaster College -koululle ja hoiti Kimmon rekisteröinnin paikallisen koulun opiskelijaksi seuraavan kuukauden ajaksi. Kimmo sai oman kuvallisen tunnistekortin, jolla hän pääsee kulkemaan koulun sisällä. Sen jälkeen menimme hiusalan opettajan Debbien kanssa tutustumaan Kimmon opinahjoon.



Katselimme kaikki harjoitustyöluokat sekä parturi-kampaamon salongin, jossa opiskelijat tekevät asiakaspalvelutyötä kaupungilta tuleville ulkopuolisille asiakkaille. Täällä on periaatteessa kaikki samat elementit kuin meidän omalla koulullamme, paitsi että tämä on suuremmassa mittakaavassa. Hiusalan opiskelijoita täällä on yhteensä 100 ja kauneudenhoitoalan opiskelijoita on 200. Koulu on rakennettu vuonna 2006, joten kaikki paikat näyttävät vielä kiiltävän uutuuttaan. 


                                   Kuva on Salongista, jossa tehdään asiakastyötä. 



Tutustuimme myös kauneudenhoitoalan tiloihin ja kirjastoon, jossa on valtavasti oppikirjoja ja ammattilehtiä sekä tietokoneita opiskelijoiden käyttöä varten. 
Hiusalan opinnot kestävät täällä kaksi vuotta. Opinnot jakautuvat eri tasoille, jotka pitää suorittaa järjestyksessä, siis taso 1 (level 1) ensin ja sen jälkeen voi hakeutua tasolle 2 (level 2). 
 
Ensimmäinen taso on yhteinen kauneudenhoito- ja hiusalan opiskelijoille. Siinä opiskellaan lähinnä perusasioita, jotka kuuluvat molemmille aloille. Toisena vuonna valitaan suuntautuminen joko hius- tai kauneudenhoitoalan opintoihin.

Ensimmäisenä päivänä pääsin seuraamaan Level 1 tasoisen kurssin opetusta. Opiskelijat olivat aloittaneet koulun viime marraskuussa, joten he olivat opintojensa alkuvaiheessa. Päivän aiheina olivat rullakampaus ja sormiföönaus, jota vahvistettiin vielä raudoilla. Kimmo sai myös tehtäväkseen rullakampauksen, mutta hän teki kampauksestaan vaativamman version, koska oli opinnoissaan jo pidemmällä.


Kaikilla opiskelijoilla oli työasuna mustat suorat housut ja musta tunika, jossa oli violetin väriset kaulukset. Samanlaisia työasuja näytti olevan muillakin hiusalan opiskelijoilla, vain kauluksen väri vaihteli ryhmän mukaan. Työasuja pidettiin aina työluokissa sekä harjoitus- että asiakaspalvelutyössä ollessa. 



maanantai 20. tammikuuta 2014


Tutustuminen Doncasteriin

Niin makaa kuin petaa sanotaan. Heräämiseni uuteen aamuun oli kohtalaisen raikas kokemus, sillä silmälasini hurahtivat huuruun, kun laitoin ne päähäni ja nousin vastaamaan puhelimeen. Asioilla on kuitenkin yleensä taipumus järjestyä ja puhumalla kaikki selviää. Nyt istuskelen suloisen lämpimässä huoneessani ja kirjoittelen posket punaisena päivän tapahtumista.

Aamiaisen jälkeen lähdimme siis opiskelijani kanssa viettämään sunnuntaipäivää ja tutustumaan englantilaiseen kulttuuriin ja Doncasterin keskustaan, jonne matkustimme paikallisella bussilla.

Doncaster on noin 300 000 asukkaan kaupunki, joka kuuluu Eteläisen Yorkshiren alueeseen.  Sen keskustassa on suuri kauppakeskus, jonka toisessa päässä sijaitsevat sekä bussi-, että rautatieasema. Nopeiden junayhteyksien ansiosta Lontooseen pääsee Doncasterista junalla parissa tunnissa, vaikka matkaa sinne kertyy arviolta 300 kilometriä.



Kiersimme kauppakeskuksen ja kävelimme ydinkeskustan alueen ristiin rastiin. Ihmettelimme vasemmanpuoleista liikennettä ja valokuvasimme kauniita yksityiskohtia. Löysimme vielä sen kuuluisan punaisen puhelinkopin, vaikka epäilen sen olevan pelkkä koristus kaupunkikuvassa, sillä täälläkin näyttää olevan jokaisella älyversio omassa taskussaan ihan niin kuin meillä Suomessakin, valitettavasti vaan niitä Nokialaisia ei enää näy. Onneksi pääsimme kuitenkin kulkemaan useissa Koneen liukuportaissa. Se oli kiva huomata, että jotain suomalaista löytyy täältäkin.

Mistä muuten tietää miltä kuningatar Elisabet näyttää?




sunnuntai 19. tammikuuta 2014


Kohti määränpäätä

Matkalle lähtiessä sitä aina miettii, miten saisi pakattua laukkunsa niin järkevästi, että ei tarvitsisi kantaa perille mitään sellaista, jota ei matkalla tarvitse. Pakkasin laukkuni vasta lähtöaamuna ja olin ylpeä siitä, että pääsin liikkeelle yhden pienen matkalaukun kanssa. Nyt minulla ei ole mukana mitään turhaa kannettavaa. Ajattelin, että perillähän on joka tapauksessa huomattavasti lämpimämpää kuin kotona. Lähtöaamuna pakkasmittari näytti kotipihalla -24 C, mutta mikäs siinä kun sisällä on lämmintä. Kyllähän suomalainen pakkasessa pärjää, sisukansaa kun ollaan.

Matka onnistui hyvin ja lennot liikkuivat ennalta suunniteltujen aikataulujen mukaisesti. Matkan tekohan on vähän sitä, että ensin lennetään ja sitten hengaillaan lentoasemalla ja odotellaan liittymälentoa ja sitten taas lennetään. Näin se päivä meni hienosti minullakin. Mahdollisuus olisi ollut shoppailuun, mutta kun en tarvinnut mitään, jätin tilaisuuden käyttämättä. Ovatkohan ne kaikki lentoaseman butiikit ihan kannattavia? Mietin vaan sitä tavaran paljoutta…

Saavuimme Mancesteriin noin klo 17.00 paikallista aikaa. Matkalaukut haettuamme suunnistimme opiskelijan kanssa lentoaseman läheisyydessä olevalle juna-asemalle, jonne pääsimme kätevästi kulkemalla liukutietä pitkin lasiputkessa sinisen valaistuksen kajossa. Junamatka Doncasteriin kesti hieman vajaa pari tuntia.  


                            Käytävä Manchesterin lentokentältä rautatieasemalle

Sain majoittua pieneen vierastaloon, jossa asun tällä hetkellä yksin. Alakerrassa on keittiö ruokailu- ja olohuone. Yläkerrassa on kolme erillistä makuuhuonetta, kylpyhuone ja wc. Väliaikainen asuntoni on oikein viihtyisän näköinen. Tällaisia näkyy niissä englantilaisissa sarjoissa ja nyt minä asustan samanlaista taloa.

Nukkumaan mennessäni en enää ollut niin ylpeä kitsaasta pakkaamistaidostani. Olin ollut oikeassa siinä, että täällä Doncasterissa on lämpimänpää kuin kotisuomessa, nimittäin ulkolämpömittari näyttää + 9 C astetta, mutta sitä en arvannut, että sisälämpötila suloisessa pikkutalossani on saman verran. 


sunnuntai 12. tammikuuta 2014


Matkani tarkoitus

Osallistun Ylä-Savon ammattiopiston kansainväliseen hankkeeseen, jota Euroopan Unioni rahoittaa Leonardo da Vinci ohjelman kautta.   Sen puitteissa voidaan järjestää sekä opiskelija- (Key competences for international students), että opettajaliikkuvuutta (ECVETX-asiantuntijaliikkuvuus) Euroopan unionin alueella. 

Hankkeen tavoitteena on ECVET-osaamisen levittäminen oppilaitoksissa sekä henkilöstön omien elinikäisen oppimisen avaintaitojen kehittäminen. ECVET tulee sanoista European Credit system for Vocational Education and Training. Tämän järjestelmän avulla pyritään siihen, että koulutuksen järjestäjien opetussuunnitelmia voidaan paremmin vertailla keskenään, kun tutkintoja ja / tai tutkinnon osia suoritetaan ja osaamista hankitaan kansainvälisesti.


Lisäksi matkani toinen ja vielä tärkeämpi tarkoitus on olla opiskelijan tukena ja helpottaa hänen sopeutumistaan uuteen oppimisympäristöön opiskelijaliikkuvuuden alkuvaiheessa, kun kaikki on vielä uutta. 



Minne polkuni vie?

Matkani kohdistuu Doncaster College and University Center oppilaitokseen www.don.ac.uk , joka sijaitsee Doncasterissa Iso-Britanniassa. Tämä kumppani on meille uusi, mikä tarkoittaa sitä, että tavoitteena on saada yhteistyö hyvin käyntiin mahdollisia tulevia opiskelijavaihtoja ajatellen. Tällä kertaa Ylä-Savon ammattiopiston Lumakeskus Majakan yksiköstä lähtee mukaani myös yksi hiusalan opiskelija. Hän opiskelee kuukauden ajan Doncaster Collegen hiusalalla. Toivoni mukaan voisimme jatkossa sekä vastaanottaa, että lähettää enemmänkin opiskelijoita ja opettajia yhteistyössä eri maiden kanssa.


Miten valmistauduin matkaan?

Ennen matkaa liikkuvuus suunniteltiin yhdessä ysao:n kansainvälisten asioiden koordinaattorin Raija Perälän ja Aliya Sorgen kanssa. Aliya toimii kansainvälisten projektien koordinaattorina omalla koulullaan Doncaster Collegessa ja Doncaster University Centerin puolella.
Koordinaattorit ovat hoitaneet yhteydenpidon ja yhteistyösopimuksen solmimisen koulujen välillä jo aiemmin. Aliya hoiti majoitusvarauksen koulun kampuksen alueella olevasta asuntolasta ja kirjoitti minulle ohjeet, joiden avulla suunnistan aikanaan paikalle.

 
Katsoimme myös opiskelijan kanssa liikkuvuuden aikaisen oppimistulosten henkilökohtaistamisen, jonka perusteella kirjoitin oppimistavoitteet tietoina, taitoina ja pätevyyksinä. Onneksi hiusalan virallinen opetussuunnitelma löytyy opetushallituksen nettisivuilta englanninkielisenä.

Tämä oli aikamoinen helpotus tällaiselle arkienkkua vääntävälle hiusopelle. Sen avulla sain kirjoitettua ammattitaitovaatimukset suoraan tutkinnon perusteista, jolloin opetussuunnitelman termit tulivat oikein. No problem. Tulevalla viikolla käymme vielä opiskelijan kanssa yhdessä lähtöön liittyvän valmennuksen kv-koordinaattori Raijan opastuksella. Sen jälkeen vaan pakkaamaan. Matkalippu ja passi odottavat käyttäjää ja hammasharja on jo kassissa.