Entäs se ECVET?

Tänään olimme jälleen koulun kampaamon tiloissa. Aamupäivällä aiheena olivat painetut laineet ja sormikiharat 1920 – luvun tyyliin. Iltapäivällä koulun parturi-kampaamoon tuli asiakkaita ja opiskelijat tekivät hiustenleikkauksia, värjäyksiä ja hoitokäsittelyjä. Osa opiskelijoista harjoitteli myös permanentin puolauksia harjoituspäähän. Tämä on hyvin paljon samanlaista kuin meidän omassa asiakaspalvelutyössä. 

Opettajat ovat myös yhtä kiireisiä täällä Englannissa, kuin meillä Suomessa. Seurasin oppituntia ja kyselin opiskelijoilta joitakin asioita opinnoista ja kun opettajalla oli aikaa, menin juttelemaan hänen kanssaan. Koetin päästä paremmin perille tämän maan hiusalan tutkinnon rakenteesta ja tavoitteista sekä ammattitaitovaatimuksista.

Puhuin kv-koordinaattori Aliyalle jo aikaisemmin siitä, että haluan kysyä hiusalan opettajilta heidän ECVET – tilanteesta. Aliya sanoi minulle suoraan, että älä kysy, sillä vastaus on joka tapauksessa: ”ECVET what?”

Koulutuksen järjestäjän taholta ECVET -työtä ei siis ole vielä aloitettu täällä lainkaan. 

- Suomessa tämä asia on varmasti jo hyvin pitkällä, Aliya vääntää leveällä amerikanenglannillaan ja hymyilee iloisesti päälle. Suomen koulutusjärjestelmällä on hyvä maine maailmalla.

Keskustelemme koordinaattorin kanssa vielä tulevista mahdollisista yhteistyökuvioista. Täällä on nyt menossa yksi opiskelijaliikkuvuushanke ja tavoitteena on hakea myös hanketta henkilöstön liikkuvuutta ajatellen. Nähtäväksi jää tapaammeko vielä joskus, toivottavasti. Ehkä minäkin saan toimia joskus emäntänä näille opettajille tai opiskelijoille ja toivottaa heidät tervetulleiksi Iisalmeen ja Ylä-Savon ammattiopistoon. 

Katselen opiskelijani työskentelyä paikallisten opiskelijoiden joukossa. Hän pärjää hyvin englannillaan ja kädentaidoillaan. Henkilökunta sekä opiskelijat ovat ystävällisiä, kaikki on hyvin. Poistun luokasta levollisin mielin. Tunnen pientä haikeutta jättäessäni tämän paikan, mutta toisaalta nyt on hyvä palata kotiin. Minua ei enää tarvita täällä.

                                          Kuvassa Doncaster College aula

Kiitos työpaikalleni Ylä-Savon koulutuskuntayhtymälle, rehtorille sekä esimiehilleni, jotka kannustitte minua lähtemään tälle matkalle. Kiitos myös hiustiimin Miralle ja Birgitalle, jotka teitte työni siellä kotosalla sillä aikaa kun minä reissusin maailmalla. 

Erityiskiitos kv-koordinaattori Raijalle, joka vuodesta toiseen hoitaa kansainvälisiä hankkeita oppilaitoksessamme ja saa meitä ysao:laisia liikkumaan eripuolille maailmaa. Matkaan on saatu apurahaa Euroopan Unionionista, joka rahoittaa Leonardo da Vinci ohjelman kautta asiantuntijaliikkuvuutta. 
Tämä reissu oli hieno kokemus, jollaista ei voi tehdä tavallisena turistina liikkuessaan.

Home, sweet home I am coming back!

ps. Opiskelijani matka jatkuu edelleen. Voit seurata hänen blogiaan osoitteessa http://kimmodoncasterissa.blogspot.com